Prinsessapäivät

Wanhojen jälkeen mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen tyttö (ja miksei nyt poikakin), tarttisi ainakin yhden prinsessapäivän per vuosi! Prinsessapäivän tarkoituksena voisi vaikkapa olla stressin ja masennuksen kitkeminen, ja se, että jokainen saisi tunte olevansa prinsessa, edes sitten yhtenä päivänä vuodessa. Varma pahan mielen poistaja! Nyt pitää vaan tyytyä siihen ajatukseen, että kaikki tytöt on prinsessoja, vaikkei sitä massiivista kermakakku-unelmaa ihan joka päivä päälle pukisikaan. Mulla on ollut älyttömän kivaa, ja peiliinkatsominen on parina päivänä ollut mun lempiharrastus. Ja mikä parasta: Mä onnistuin jälleen olemaan omapäräinen, sillä kukaan muu meidän koulusta ei ollut hankkinut oranssia mekkoa. Ihanaa! :)

Tanssien jälkeen käteen jäi iloa, helpotusta ja ehkä vähän hölmistyineisyyttä. Olo on vähän hölmö siinä vaiheessa, kun tajuaa että on harjoitellut, suunnitellut ja paineillut järjettömästi kahden päivän takia, asiaa, jonka monet muut sun ympärillä käy myös läpi. Pienet virheet tai mokat ei painanut, kun kaikki muutkin niitä teki siinä tanssiessa. Ei kukaan mun virheitä välttämättä edes huomannut, ja silti mä stressasin sitä niin paljon! Satasiakin mä oon heitellyt tansseja valmistellessa vaikka mihin, ja minkä takia? En mä tota mekkoa ainakaan käyttää voi, vaikka kuinka haluaisinkin.

Ehkä musta vois tulla tän betonihelvetin prinsessa. Kävelisin joka päivä toi oranssiunelma päällä, vilkuttelisin ylväänä ohikulkijoille, juopoille ja narkkareille, hymyilisin ja olisin aito, puhdassydäminen prinsessa. "Betoniprinsessa löysi kutsumuksensa wanhojentanssien jälkeen" kuiskailisivat ohikulkijat ja kirjoittelisivat lehdet. Toi mekko päällä mä voisin varmaan pelastaa maailmankin -- Tai sitten mä vaan tyydyn ripustamaan sen johonkin (en ainakaan kaappin, en vielä!) ja ihailemaan sitä, muistelemaan tätä päivää. Myydä sitä ei ainakaan voi; harsoon tuli reikiä :( No, eipähän ainakaan joudu potemaan huonoa omaatuntoa etten myy mekkoa, joka on hyödytön mulle, joka on upea, josta joku voisi innostua ja josta mä voisin saada rahaa.

Mä mietin pitkään, että miten mä muotoilisin tän tekstin. Kahden päivän aikana on tosiaan sattunut ja tapahtunut, ja päätin sitten ruveta tekemään tätä kronologisesti, päiväkohtaisesti. Eli voila, nauttikaa mun selostuspostauksesta! (lupasin muuten etten tee näitä.)

Päivä 1

Klo 08:00

Aamulla jännitys oli ainakin mulla käsinkosketeltava, ja aamupalaa oli hankala saada alas. Tänään olisi se päivä, mitä ollaan odotettu, ja mä toivoin että Henkan isä kaartaisi nopeasti meidän parkkikselle, että mä voisin hypätä autoon, ja että pääsisin kampaajalle Happy Stateen arabianrantaan, mun tädin kampaamoon: Olisipa ainakin jotain tekemistä, jotain sellasta, mihin mä voisin itsekkin vaikuttaa.

No, kampaamossa sitten rupesi olemaan jo vähän rennompi tunnelma. Juteltiin siinä mun koulukaverin Camin kanssa, ja mä nautiskelin kun Henkka joutui lähes koko ajan istumaan kampaamossa neljän naisen kanssa yksin. Hyvin se silti siitä selvisi! Mun täti loi Henkan ylipitkistä ja ylipaksuista hiuksista upean kampauksen, jota kehtaa näytellä!

Mun meikistä tai kampauksesta en kunnollista kuvaa kerennyt ottamaan, mutta ihanat ne silti oli! Mulla siis tosiaan oli sellainen nutturasysteemi, ja meikkinä oli lilan sävyt korostamassa oranssia mekkoa. Camille luotiin vähän klassisempi vanhojentanssikampaus, kun noilla pitkillä hiuksilla on sitä, millä lähtee tekemään :) Caminkin meikit oli lilat, samoin kuin tytön mekko!

Klo 14:30

Kampaamosta rantauduttiin sitten koululle, jossa otettiin kuvia, höpöteltiin muiden tanssijoiden kanssa, mietittiin askeleita ja oltiin vaan niin tosi ihania, nättejä, kauniita, suloisia ja mitä vielä. Mä en ole varmaan ikinä kuullut niin paljon kohteliaisuuksia lentelevän yhden illan aikana!

Ja kun luppoaikaa jää paljon, niin omituiset ideat alkavat. Me ollaan medialukio, me tanssittiin wanhat 2013, ja tässä on pakollinen wanhojen harlem shake!

Asiasta uutisoi myös Findance, joten ollaan kai kuuluisia nyt :)

Kyllä mäkin tuolla jossain ihan oikeasti oon!

Klo 18:00

Hengitys tiiheentyy, wanhat ja pukuloisto seisoo jonossa käytävällä, ja mun kädet tärisee. Tajusin, että korot, joilla suunnittelin tanssivani, eivät vaan toimi. Mun jalat tärisi jo muutenkin, ja siinä vaiheessa kun Henkan kanssa astuttiin saliin, mun jalat meinas mennä veteliksi. Tanssin sitten paljain jaloin, liian pitkän mekon kanssa :D Tanssiessa mulle tuli virheitä, mekon helman takia ja hermostuneisuuden takia. Onneksi mulla oli hyvä pari, joka aina "suojas mun selustan" ;)

Tanssien jälkeen valuttiin meille, ja jos mä jotain voin siitä illasta sanoa niin ainakin sen, että nukutti! Siinä väsymyksen tilassa ei ollut oikein enään voimavaroja huolehtia kampauksesta, jonka pitäisi säilyä seuraavankin päivän tansseihin. Sitä vaan sitten meni nukkumaan ja toivoi, että kiharat olisivat vielä huomennakin tallessa. Olihan ne, kun on hyvä kampaaja ollut asialla :) !

Päivä 2

Sama rumba edessä koulussa, kun on ykkösille tanssimisen vuoro. Paineilu tosin unohtui, sillä omalle koululle tanssiminen nysvääntyneissä kampauksissa ei ollut läheskään yhtä paha, kun tanssiminen paljon vanhemmille ihmisille, jotka ehkä tietävätkin jotain wanhoista. Oman osansa paineilun unohtamiseen varmasti toi aamulla tanssiminen, sillä jännityksen keräämiseen ei ollut aikaa.

Oman koulun jälkeen vuorossa oli se paras yleisö: Ajettiin bussilla läheiselle peruskoululle ja tanssittiin siellä. Oli ihanaa, miten pienet taputtivat joka väliin, johon vain suinkin pystyivät, hymyilivät, sanoivat prinsessoiksi. Pienten katseista huomasi ihailun. Se paistoi läpi ja täytti koko salin. Ilmassa oli tuntu, joka viesti, että nyt mä teen jotain tärkeää. Mä en vaan tanssi, vaan mä olen roolimalli ja jokaisen pikkutytön unelma. Mä olen ihan oikea prinsessa!

Kun tanssit oli tanssittu, oli viimeisten "hei ota musta kuva vielä tässä pihalla!" juttujen vuoro, ja sitten suuntana oli koti. Mä päätin kävellä prinsessan näköisenä kotiin asti, ja kyllä mua pari kertaa katottiinkin kun pamahdin kauppaan sen näköisenä!

Kun Wanhat oltiin tanssittu, oli tottakai jatkojen vuoro. Pukuloisto oli sielläkin melkoinen, joskin hieman eri tavalla. Pikkumusta oli selvästi in!

Mitä mieltä ootte muuten tosta mun mekosta? Mulla on vieläkin vähän ristiriitaset fiilikset siitä, en tiedä että onko toi paljettimäärä tai toi kuvio vähäsen liikaa... :D

Meininki oli hyvää, ja meijän DJ joka sattui olemaan oman koulun poikia veti ihan mahtavan setin. Kiitos Tuisku jos tätä luet! Pääsin pitkästä aikaa tanssimaan, ja olin sitten tanssinut ihan kunnolla, ainakin niskasta päätellen. En pysty kääntämään mun päätä, ja nyt jalatkin rupee pikkuhiljaa sanomaan sopimuskset irti! Ainakaan kukaan ei voi sanoa mulle, etten mä ois ottanu iloa irti wanhoista!

Parasta ehkä koko jatkoista, tai melkeinpä koko wanhojentansseissa oli se, että mä pääsin selvittämään parinkin ihmisen kanssa asioita, jotka oli hiertänyt välejä jo pitkään. Tajusin myös, että ensivaikutelmat joskus pettää, ja se ihminen, kenestä ei oo ennen niin paljon pitänyt, voi osoittautua ihanan symppikseksi ihmiseksi!
Mulla on paha tapa jäädä vellomaan niissä hiertävissä jutuissa, ja ehkä kehitellä niistä jopa isompia, mitä ne on. Mun on joskus tosi hankala mennä vaan sen ihmisen luokse ja sanoa, että nyt jutellaan. Nyt se juttelu tuli ihan vahingossa, ja nyt on vähän parempi fiilis koulussakin. Ei tarvii miettiä, että mitäköhän toikin nyt kelaa, ja pitäisiköhän nyt kumminkin mennä tästä pöydästä pois istumaan ruokalassa, kun tää toinen istuu niin lähellä mua.
I know, sekavan kuuloista, mut tytöt ainakin tajuu idean :)

Loppuun sitten vielä kuvia mun hauvasta, koska se on vaan niin kauhean söpö! :) Tää päivä on menny telkkaria tuijotellessa, sallitussa laiskottelemisessa ja Henkan halailussa. Voisin mä melkein sanoa, että mulla tois olla ihan järjettömän onnistuneet wanhojentanssit!

Huomenna sitten murun 18v. synttärit! Mun mies on aikuinen, ja mä joudun odottaa vielä syyskuuhun! Kamalaa, ehkä mä harkitsen nyt sitä elämän hommaamista! :)