Kesätöitä ja talviurheilua

Viime viikko vierähtikin nopeasti. Tuntuu, että mä olin koko ajan juoksemassa johonkin tai tekemässä jotakin, vaikka mun ihan oikeasti piti pysyä koko loma paikoillaan ja rauhallisena, lukemassa kirjaa. Ei onnannu, mut onneks ei oo enään pitkä aika pääsiäislomaan, ja kesälomaan!

Viime viikolla käytiin siis Vantaan Flamingossa hohtogolfaamassa (mä voitin!), syömässä ihan törkeen hyvää safkaa Ristorente il sicilianossa ja kattomassa tottakai se Die Hard. Mä saatan olla siinä omituinen tyttö, että mä rakastan hömppäkirjoja ja kaikkea ylisöpöä, mutta toimintaleffat on ehdottomasti niitä parhaita, varsinkin valkokankaalta! Joskus on vaan kiva heittää aivot narikkaan ja tuijottaa sitä järjetöntä räiskimistä.

Voisin itseasiassa verrata räiskintäleffoja pornoon. Tarkoitan siis sitä, että kuka katsoo pornoa sen juonen, kiinnostavan lavastuksen tai sen syvällisen merkityksen takia? No, enpä mä ole ainakaan kenestäkään sellaisesta kuullut. Saa toki ilmoittaa, jos nyt taas yleistän tai olen väärässä! Toi sama pätee räiskintäleffoihin, ainakin mulla ja aika monella tytöllä, jonka tunnen. En sitten tiedä, löytääkö tuo testosteroonia puhkuva miessukupuoli jotain kovin koskettavaa tai romanttista noista leffoista. Saattahan se olla, kun niistä ei koskaan kuitenkaan tiedä.Mutta mulle noitten leffojen kattomisen syynä on ehdottomasti se, että viidentoista minuutin päästä leffan alusta mulla ei ole enään hajuakaan koko juonesta, ja kyllähän siellä valkokankaalla noissa leffoissa aika paljon sitä "mieskauneuttakin" vilisi! ;) Eli tytsyt, Die Hard nyt leffoissa, käykää kattomassa!

Tänään käytiinkin sitten ystäväni Jennan kanssa etsimässä kesätöitä keskustasta päin. Mä en ole ikinä ollut kovin hyvä noiden hakemusten kanssa. Itsensä kehuminen paperille tuntuu jotenkin tosi hölmöltä, jos haen vaatekauppaan töihin. Enhän mä sinnekkään ole menossa mitään kirjoittamaan, vaan eikö se tarkoitus oo siellä olla asiakaspalveluhenkinen? Mä en oikein tiedä, kuinka mä onnistun saamaan hyvän kuvan itsestäni siihen paperille. Tänään tulikin aika paljon pohdittua sitä, miten sen hakemuksen saisi erottumaan joukosta. Mitä sanoja käyttää, kuinka saa "itsensä myytyä" potentiaaliselle tulevalle työnantajalle itsensä pelkästään nysällä CV:llä ja lyhyellä tekstillä?

Olen Pinja, 17, Olen iloinen, rempseä ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa blaablaablaa.

Mä jotenkin pystyn jo kuulemaan ne haukotukset.

Paras kesätyöpaikka olisi, jos pääsisin johonkin, missä mä saisin kirjoittaa. Niinkuin oikeasti jotain, niinkuin sellanen paikka, missä hakemuksessakin merkkaisi se ihan kunnon teksi eikä toi ylläoleva. Koska tästä mä tykkään, ja mä olisin valmis tekemään sitä ehkä jopa ilmaiseksi (en nyt kuiteskaan, raha on kuitenkin ihan kivaa).

Onko teillä kokemusta työnhausta, paljastakaa mulle hyvän hakemuksen salat!

Tää alkuviikko onkin sitten mennyt väsyneissä meiningeissä. Nyt kun ei pitäisi, eikä saisi levätä, niin mua nukuttaa ihan julmetusti. Lukiossa ois ne yhdeksän kurssia tällä hetkellä päällä, ja vähän jännittää. Mitenköhän mä tästäkin selviän? Äitikin tossa vähän uhkaili, että tää mun monta päivää kestänyt päänsärky ei  välttämättä oo vaan pitkittynyttä morkkista viikonlopusta, vaan kuulemma toi tällä hetkellä riehuva influenssa alkais päänsäryllä. Ja pakko myöntää; mua ei nyt ihan oikeesti haittais kuumeilla vähäsen, makaa kotona peiton alla teekuppi vieressä ja kattoo pari tuotantokautta jostain yliturhasta sarjasta. Tottakai se kipeysjuttu siihen laskettuna mukaan.. No, ei mietitä sitä nyt :)

Tiiättekö sen tunteen, kun istuu siellä koulun penkillä, ja vaan tuijottaa kelloa? Jotenkin kaikki sun ympärillä menee ihan ohi, vaikkei ehkä sais. Se, miten se opettaja paasaa tulevista ylppäreistä, ja se, miten kaverit tunkevat tavalliseen tapaansa kuminpaloja nenään ja räkivät niitä sitten ulos korvasta. Ja sä vaan tuijotat kelloa tai unohdut katselemaan ikkunasta ulos. Tunnin loputtua sitä sitten tajuaa, että mä en itseasiassa muista mitään muuta siitä tunnista kuin sen, miten mä haaveilin italian auringosta ja uusista bikineistä, ja miten ulkona on vieläkin kylmää, lumista, ja ihan perseestä.

Mä tiedän, että talvi on monellekkin varmasti ihan kivaa aikaa. Harva varmaan kylmästä tykkää, mutta aika monella on kuitenkin joku juttu siinä talvessa, mikä vaan voittaa kesän. Ollaanhan me Suomessa: monet tykkää luistella ja lasketella, tai edes mennä laskemaan sitä pulkkamäkeä. Suomi on talviurheilun luvattu maa, heti Venäjän jälkeen.

Jotenkin mä jään aina kauheen ulkopuoliseksi tästä talvihypetyksestä, tai sitten mä vaan luulen liikoja mun läheisistä. Tuntuu vaan siltä, että melkeenpä kaikki kaverit ois lähteny leville tai jonnekkin muualle viime viikolla, laskettelemaan. Hyvä että mulla on ollut sukset edes sitä viittä kertaa jalassa, ja nyt ei vielä edes puhuta siitä niillä liikkumisestakaan. Joskus pentuna mä kyllä luistelin, ja luistelin aika paljonkin. Lähellä meidän kämppää oli iso luistelukenttä, ja me mentiin kavereiden kanssa aina sinne. Nyt kun mulle laitettais luistimet jalkaan.. No, ei puhuta sitten siitäkään.

Pointtina nyt on se, että miten mä jotenkin tipahdin suomalaisuudesta? Mulla on vieläkin jotenkin päällä sellainen murrosikämäinen vaihe, että sukset on noloja ja pari kertaa oon nauranutkin niille "mummeleille", jotka mun ohi niillä pikakiitureilla viipottaa, ihan täällä kaupunkiympäristössä.
Mä syytän kaikesta koululiikuntaa ja sen pysyvää vahingontekoa mun talviurheilusydämelle, jota ei luultavasti enään edes ole olemassa mun perisuomalaisessa ruumiissa. Tai no, jos nyt totta puhutaan niin sama juttu kesässä. Fudis, koris, sähly, suunnistaminen..

Nolol ihan noloo joku hiki, mä mieluummin syön nää mun sipsit.

Hei muuten, ootteko huomanneet jo asfaltin joka pilkottaa lumen alta! Ja yks päivä mä näin nurmikkoakin! Kyllä se kesä sieltä vielä tulee, en mä usko että se tänäkään vuonna meitä hylkää. Ainakaan toivottavasti, koska mä taidan kuolla anemiaan ja aurinkoikävään ainakin pari kertaa jos näin tapahtuu.