Kuvat, hiukset ja meikki by Mirva Wallin, parturikampaamo Happy State, http://www.happystate.fi/
Ja se pyörittää, pyörittää, pyörittää, ja mun askeleet rupeaa jo sujumaan. Itseasiassa, kaikkien askeleet rupeavat sujumaan, enkä malta odottaa, että näen kaverit hienoissa puvuissa tanssitaitureina. Wanhojentanssiharkat ovat saaneet monesti mut pohtimaan, minkälaista olisi, jos mä olisinkin syntynyt ihan jollekkin eri vuosisadalle, tai edes kymmenelle.
Viikonloppuisin käytäisiin tansseissa, liehuteltaisiin hameita, kikatettaisiin pojille ja sunnuntaisin käytäisiin kirkossa. Kaupungitkin olisivat nykyiseen verrattuna vain kyliä, ja maailma olisi viaton -- Ainakin 17 vuotiaan tytön silmin. Esiaviollinen seksi olisi pahinta kaikessa, vaikka siitä salaa tirskuttaisiinkin tyttöjen kanssa. Ei puhelimia, ei televisiota, ei nettiä eikä välttämättä hyvää kirjoitustaitoa. "Ja tytöt, muistakaahan tulla kotiin ennenkuin on pimeä!". Tälläkään hetkellä matematiikankirja ei yrittäisi hunoin tuloksin viekoitella mua, ei tarvitsisi miettiä tulevaisuutta. Isä kuitenkin, tai tässä tapauksessa isoisä, järjestäisi mut hyviin naimisiin, ja eläisin onnellisena elämäni loppuun asti, vaikka se naapurikylän poika jäisikin aina mietityttämään kun odottelisin sitä Jarkkoa peltotöistä kotia.
Scarlett O'Hara, olet upea!
Toisaalta, ei se varmaan olisi mun juttu. Tykkään pukeutua ja katsoa vanhoja filmejä, mutta enimmäkseen niitäkin Marilyn Monroen aikakaudelta. Oli varmasti hienoa nähdä, kun naiset saivat äänioikeuden ja pääsivät ensimmäisiin ihan kunnon töihin, pois sihteerin ja puhelinvastaajan pallilta siihen toiseen huoneeseen -- Siihen, missä se ällöttävä, vanha, pahaltahaiseva ja ihan liian iholle tuleva miespomo oli ollut. Voin vain kuvitella sen vapaudentunteen, minkä naiset olivat saaneet kun ensimmäiset lasten päivähoitopaikat avattiin, kahleet avattiin. Nainen olikin nyt oikeasti ajatteleva ja fiksu. Nainen pystyi opiskella, ja nainen oli ehkä joissain asioissa parempikin kuin mies. Nainen sai päättää itsestään.
Sananvapaus on se, mitä mä arvostan yli monen muun asian. Maailmassa on monia muitakin ryhmiä, tälläkin hetkellä, joilla ei sitä ole. Lainatakseni Sofi Oksasta tämän sanomalehtien liiton sananvapauden julistuksessa: "Sana on vahva." Naiset sen saivat, ja on upeaa huomata, että nykyään ainakin meidän nuorien kesken, me ollaan samanarvoisia, tytöt ja pojat, miehenalut ja naisenalut. Mä saan ihan yhtälailla heittää mun mielipiteen koulun filosofiantunnilla kuin mun poikaystäväkin. Mä en uskoisi että kukaan tulisi multa kysymään, että mitä mä teen biologiankurssilla vaikka mä olen naissukupuolta. Tai että mitä mä edes teen lukiossa.
Sitä ei kuitenkaan voi kiistää, että miehet ja naiset ovat erilaisia. Mutta eikö vastakohdat ja erilaisuudet täydennä toisiaan? Miehet ovat useimmiten fyysisesti vahvempia, ja tietyillä elämänaloilla pätevämpiä. Naisilla samoin: voin väittää, että hoidan tietyt asiat miljoona kertaa paremmin kuin useammat miehet, joita tunnen. Joten naiset myös, älkää unohtako, että meidänkin pitää olla tasa-arvoisia miehiä kohtaan, vaikka ne välillä vähän höpsöjä onkin :)
Mä tykkään olla räiskyvä, puhua paljon, nauraa liian kovaa ja huutaa jos huvittaa. Tätä mä en olisi voinut tehdä 200, tai edes sata vuotta sitten. Nyt mä voin. Ja sen takia, vaikka tällä aikakaudella on monia asia huonosti, mä pidän juuri tästä ajasta ja juuri tästä hetkestä. Mä saan olla mä, ja mun kaverit saa olla juuri niin ihania ihmisiä kuin niitä vaan huvittaa. Ja vaikka joskus ei huvittaisikaan, sekin on ihan okei!
Eläköön pimpit ja vähän pippelitkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti