Koko päivä onkin mennyt siihen, kun oon yrittänyt saada mun jo ehkä liiankin harmaantuneet aivosolut toimimaan. Joulun jälkeen opeteltuja asioita kun ei oo ihan niin helppo painaa mieleen -- Varsinkin kun on kyse biologiasta tai matikasta, jotka ei juurikaan jaksa innostaa. Yleisesti mulle riittää, kunhan mun kroppa toimii ja kassa osaa antaa oikean summan rahaa takaisin. En mä halua tietää tälläisten asioiden alkuperiä. Solut on ällöjä!
Järjetön epätoivonpuuska valtasi mut jo tossa aiemmin, ihan niinkuin joka koeviikko
"En mä osaa, en mä muista mitään, mä en ihan varmasti pääse tosta läpi, mä joudun uusimaan!".
Psykologia on mun lempiaine, ja sen pohjalta mun pitäisi kyllä jo ymmärtää, että nää fiilikset johtuu vaan siitä, kun en jaksa sitä kirjaa avata. Ne lempiaineet on vaan paljon kivempia luettavia kun ne inhokit.
Onneks mun pelastava prinssi ja tässä tapauksessa, tänään, mun parempi puolisko, ryntäsi apuun autokoulun jälkeen ja selitti mulle kaikki hienot lyhyen matikan kaavat ja niin elämälle tärkeät matemaattiset mallit. Bilsassakin siitä oli jotain hyötyä, ainakin näin toivon.
Toisaalta, mun osalta se lukeminen oli ehkä enemmänkin epätoivoista muistisääntöjen keksimistä ja kuvien nappailua eri lukemisen vaiheista.
Tylsää postausta, tylsää postausta, mut sitä se elämä hei välillä on!
Kylhän tänään on kivojakin juttuja sattunut; wanhojentanssitreenit meni tosi hyvin, olin tänään tosi nättinä liikenteessä (jota ei muuten välttämättä tajua noista suihkunraikkaista kuvista) ja tajusin, että vaikka unelmoin ja ikävöinkin kesää, niin talvikin voi olla ihan kaunis. Vaikka reidet onkin ihan jäässä kun pääsen koulun oville asti aamulla, ja nenä vuotaa heti, kun vahingossa onnistuu joutumaan ulos.
Mun, ja meijän jokaisen, pitäisi oppia nauttimaan elämästä. Siis, tottakai mä elämästä nautin, mutta en aina osaa arvostaa juuri sitä hetkeä, missä just elän. Mun elämä on itseasiassa ihan kivaa, ja ainakin mä tykkään olla Pinja, ja just sellainen Pinja minkälainen nyt oon. Tykkään olla se Pinja, joka kuuntelee matikkaneron kuorsausta sydänpeiton alla, se Pinja, joka röhnöttää keskellä yötä sängyllä koulukirjojen keskellä, ja se Pinja, joka joka aamu kiljaisee, kun peilistä takaisin tuijottaa monsteri, jolla on tummat silmänaluset ja villit kikkurat sojottamassa joka suuntaan.
Mä toivon, että tekin koette tälläisia hetkiä aika ajoin, mitä useammin, niin sen parempi!
Kaikille lukiolaisille hyvää alkavaa koeviikkoa, ja kaikille amiksille; lucky you!
P.S: Kiitos teille, jotka ootte jo lukijoiks liittyneet, ihan superihanaa nähä että joku kiinnostu jo mun epätoivoisen ekan postauksen jälkeen!
Sprölölö. Nyt on tilaus.
VastaaPoista