Mä rakastan sua

Mulle ollaan naureskeltu, kun seuraan hurjan remontin kaltaisia ohjelmia. Eilen sitten tajusin, että siitähän on ollut jotain hyötyäkin: Sain motivaation laittaa mun huoneen uuteen uskoon. Jos äitiäni tässä lainaisin, niin sanoisin, että huone oli eilen vielä kuin "pommin jäljiltä". En kuitenkaan lainaa äitiäni, vaan tyydyn sanomaan, että huonettani vallitsi "hallittu kaaos".

Tästä nyt kuitenkin suuren siivousurakan hedelmät! :)

Ennen - Jälkeen

Siivouksen jälkeen:

No myönnettäköön, mun huone vaikutti enemmänkin varastotilalta kuin 17-vuotiaan tytön huoneelta ennen siivousta. Ehkä oli korkea aikakin jo suorittaa tää. Kitarakin pääsi ulos kantopussistaan, josko se vielä jossain vaiheessa eksyisi taas syliin soitettavaksi! Ja kyllä, on se kivempaa kun huoneesta itseasiassa löytää tavaraa, ja kouluhommatkin on paljon helpompi tehdä kirjoituspöydän äärellä kuin sängyllä maaten. Uudelleensisustamista ja siivoamista olin jo pitkään miettinyt, mutta hyvien ideoiden kuuluukin muhia kauan, eikö niin? :)

Mulla on muutenkin ollut aika tuottelias viikonloppu, vaikkei se alunperin ollutkaan ideana. Mä en ollutkaan kuolemansairas enään eilen, joten lähdettiin mamman ja pikkusiskon kanssa viettämään kivaa päivää Jumboon :) Kerrankin mut sai ylös jo kahdeksalta viikonloppuna!

Mamma olikin sitten ihana ja sain uudet kengät, paidan ja hyvää ruokaa tuli syötyä amarillossa (pakko ehkä motkottaa ätiin raa'asta ananaksesta ja hitaasta palvelusta..). Kiitos mamma!

Dinsko, 59,95 (saatan valehdellakkin hinnasta, hävitin kuitin)

Maiharityylisiä kenkiä on tullut kuolattua jo pidemmän aikaa, varmasti yli pari vuotta, mutta kaupoilla en ole ikinä sattunut muistamaan että tuollaiset haluan. Kun äiti sitten ilmoitti, että nyt lähdetään shoppailemaan kenkiä, oli mulla selvä visio päässäni. Kierrettiinkin läpi sitten kaikki flamingon ja Jumbon kenkäkaupat, ennenkuin nämä osuivat tielle: muitakin samantyylisiä oli löytynyt, mutta 39 näyttää olevan koko, joka on aina loppu :( Näitä kenkiä kukaan ei sitten saakkaan pois jalasta. Vaikka ovatkin synteettistä nahkaa, niin uskon, että nää on ne mun ihanat pitkä-ikäiset rakkaudenkohteet!

Lisäksi sainpa sitten H&M:ltä vielä perusmustan paidan, jossa pitsiyläosa. 9,95 oli tuon hinta, mutta kuvaa en nyt kehtaa laittaa: Mun peruna ei selvästikkään tykännyt mun huoneen valaistuksesta. Sori kaverit, järkkärin hommaaminen ei vieläkään sovi mun budjettiin!

Ja sitten olisi ton mun kuukausihaasteen vuoro. Anteeksi, Henkka ja siivoominen tuli eilen mun väliin, enkä saanut blogitekstiä tehtyä ollenkaan :( Ajattelinkin, että jos sittenkin tekisin haastetta ihan omaa tahtiani: tuolla on sen verran hyviä juttuja, ja niistä saisi hyvän kokonaisuuden: ei oo kiva laittaa miljoonaa muuta asiaa sotkemaan tekstejä, let's keep it simple :)

Päivä 1 – Esittele itsesi

Päivä 2 – Eka rakkaus

Päivä 3 – Minun vanhempani

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Päivä 6 – Minun päiväni

Päivä 7 – Paras ystäväni

Päivä 8 – Se hetki

Päivä 9 – Uskoni

Päivä 10 – Päivän asu

Päivä 11 – Sisarukseni

Päivä 12 – Käsilaukussani

Päivä 13 – Tällä viikolla

Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?

Päivä 15 – Unelmani

Päivä 16 – Eka suudelmani

Päivä 17 – Mieleisin muistoni

Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Päivä 19 – Kaduttaa

Päivä 20 – Tässä kuussa

Päivä 21 – Toinen hetki

Päivä 22 – Tämä järkyttää minua

Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin

Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään

Päivä 25 – Ensimmäinen

Päivä 26 – Pelkään

Päivä 27 – Suosikkipaikkani

Päivä 28 – Ikävöin

Päivä 29 – Tähän pyrin

Päivä 30 – Soittolistallani

Päivä 31 – Viimeinen hetki

Päivä 2 - Eka rakkaus

Jos psykologisesti lähden ajattelemaan, niin luulenpa että ensirakkauteni on ollut vanhempani, ja ehkä veljeni. Musta tuntuu, että tässä ei kuitenkaan ihan sitä tarkoiteta. Mun ensirakkaus... Mä olen ollut joskus aivan toivoton ihminen ihastumisen suhteen. Ihastuin kaikkeen, mikä liikkui ja osoitti mulle edes jonkinlaista huomiota. Onneksi tästä sentään on jo monta vuotta!

Jos mä ihan rehellisesti sanoisin, niin mun ensirakkaus on varmasti Henkka. Oonhan mä ennenkin Henkkaa seurustellut, ja jopa sanonutkin rakastavani, jollekkin toiselle. Kuitenkin musta tuntuu, että ne tunteet aiempaa kohtaan oli ihan jotain erilaista, lapsellista ja neuroottista hyväksynnänhakemista edes joltain, että sitä ei voi edes laskea rakkaudeksi, vaikka välitinkin todella paljon. Muitakin kohtaan mun hellät tunteet on ollut lähinnä ihastumista, vaikka oonkin aina kaiken tälläisen todella voimakkaana kokenut.

Henkka nyt kuitenkin on tollanen. Erilainen kuin muut. Mä olen aika hyvä hermostuttamaan ihmisiä, ja ehkä välillä mä teenkin sitä ihan tieten tahtoen. Henkka ei kuitenkaan hermostu, ei niin mistään, ja sen takia me ei juuri riidellä melkein ikinä. Tottakai pitää olla ne päivittäiset sanaharkat munasta ja kanasta, mutta jos joku laskee tälläiset riidoiksi.. No, taitaa olla sitten maailmankuva vähän erilainen :)
Henkka on mulle samaan aikaan paras ystävä. Mua ainakin rauhoittaa ajatus, että mulla on joku, jolle voin soittaa, vaikkei oliskaan mitään asia, tai vaan ilmoittaa, että tein tossa just ruokaa tai pierasin tänään päivällä. Mulla on joku, jolle puhua, ja joku, johon luottaa. Vielä kivempi olo tulee siitä, kun ajattelee, että hei, mulla on ihminen, joka kelaa musta samalla tavalla!

Henkka on ehkä ainoa ihminen täällä, joka onnistuisi vaikuttamaan esimerkiksi mun opiskelupaikan valintaan, tai siihen, mitä leffaa mennään kattomaan. Murr! >:( Hienon ihmisen Henkasta tekee kuitenkin se, että se ei käytä tollaista valtaa, eikä edes yritä vaikuttaa mun päätöksiin. Hohohoo, sain eilen pitää mun pääni makuunissakin!

Mä rakastan sua kulta :)

P.S: Ollaan tänään seurusteltu vuoden ja kolme kuukautta, aika superii :D