Viimeiset pari päivää on ollut aika tapahtumarikkaat, ja nyt sitä sitten vaan ihmetellään, että mihin katosi se mun suunnitelma siitä rauhallisesta hiihtolomasta, jossa mä kyhjötän omassa huoneessa peittojen alla kynttilän valossa lukien hyviä kirjoja. No, välillä on ihan hauskaa toimia extempore, ja varsinkin näin tärkeänä aikana! Kulta täytti eilen 18, ja onhan se nyt aika upeeta!
Sunnuntaina siis lähdin poikaystävän synttärikekkereille, ja koko aamuhan siinä meni stressatessa hiuksia, meikkiä, vaatteita, pistänkö mekon vai farkut, ja mitäköhän muut sinne laittaa -tyylisesti. Onhan se toisen sukulaisten tapaaminen aina aika iso juttu, kun sitä nyt vaan toivoo antavansa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, vaikka ne onkin mut jo pariin otteeseen nähnyt. Ensivaikutelmahan voi aina muuttua, ja tässä tapauksessa mä en taida haluta että se muuttuu!
Päätin repäistä ja kokeilla sinistä luomiväriä, kun se liilakin näytti niin kivalta wanhojentansseissa! :)
Tohon mekkoon mä oon ihan rakastunut! Olkaimeton, mutta pysyy päällä nykimättä, wohoo!
Tuntuu, että viime päivät mulla on mennyt siihen, että oon leikkinyt koiraa: Mä olen istunut autossa tai odottanut pihalla, kun "isot pojat" on käynyt tekemässä isojen poikien juttuja kaupoissa ja baareissa. Ja mä täytän vasta syyskuussa. Jotenkin tuntuu, että joku tässä järjestelmässä nyt kusee. Alkoholi - ja tupakkalakeja säätäessä kukaan ei tainnut antaa ajatustakaan niille nuorille, jotka saavuttavat täysikäisyyden vasta loppuvuodesta, ja ovat täten syrjäytymisuhan alla. Ainakin mun vinkkelistä. Siis, pakkohan sen on jotenkin vahingollista olla ihmiselle, kun yhtäkkiä ne viikonloput aktiviteetit ja kavereiden kanssa tutuissa paikoissa hengailu ei ookkaan enään mahdollista, kun se kaveri lähteekin baariin. Sitten nää "pikkuset" jää rannalle ruikuttamaan, vaikka ollaankin suunnilleen samanikäisiä, ja samana vuonna synnytty. Ja se, että nykyään ei voi edes kauppaan marssia mukaan, koska oletusarvo on se, että jos tää muruseni nyt ostaa itselleen tupakkaa, ja mä olen alaikäinen, niin se tottakai menee mulle.
Siis hei haloo! Tää nyt on oikeasti ihan jostain syvältä. Syyskuuhun ei oo niin pitkä aika enään, mutta ihan tarpeeksi pitkä. Miksei voida päättää, että kaikki samana vuonna syntyneet pääsevät kokemaan täysikäisyyden ilot heti vuodenvaihteessa? Siinä sitten uuttavuotta viettäessä, heti kellon lyödessä 00:00 lähdettäisiin kaikki yhdessä juhlimaan sitä omaa ikäluokkaa, ja kuinka hienoa on ollut syntyä vuonna se ja se. Musta tulee isona vielä kansanedustaja ja poliitikko.
Ja jottei tää nyt ihan ruikuttamiseksi menisi, niin kyllähän noitten täysikäisten kanssa aina välillä voi jotain muutakin tehdä kun odotella niitä kauppojen ja baarien edessä! Tää päivä ajautui meillä viralliseksi vaimoilupäiväksi. Murun vanhemmat on mökillä, mä en ole laittanut mun hiuksia, ja koko päivä on mennyt kovin pieruverkkarityylisesti syödään sipsiä ja hoetaan helliä sanoja. Sellasetkin on ihan kivoja, ja suosittelen lämpimästi! Ja jos ei sitä poika/tyttöystävää löydy, niin perhe taikka ystävät sopii vallan mainiosti! :)
Huonolaatuiset kuvat hyökkäävät jälleen!
Koska meillä oli koko suuri mäntsäläläinen kartano (Henkan perheen omakotitalo) käytössä, perustettiin me olkkariin pasila/leffanurkkaus. Herkut käytiin hakemassa kävellen, Henkka sai samaan aikaan näytellä vähän lapsuudenseutujaan. Me kun elellään "kaukosuhteessa", mä olen kasvanut Vantaalla ja Henkka Mäntsälässä. Kiva se on aina kuulla jotain uutta ja kivaa toisesta! :)
Leffoista kun saatiin tarpeekseen, oli aika eräjormailla ja uhata villiä maailmaa ja luontoa! Henkan takapihalla oli kota, ja mä päätin että nyt mä haluan sinne istumaan. Viimeksi joskus skidinä olin sellaisessa istuskellut, ja mulla oli muistikuvat romanttisesta mökintapaisesta, jossa tuoksuu vienosti palanut puu, jossa on lämmin ja keskellä oleva nuotiotakkasysteemi heittelee kauniita varjojaan seinille. No, mulla ja Henkalla puuttuu nää villiin luontoon vaaditut taidot. Tulensytyttämiseen vaadittiin puoli askia tulitikkuja, pimeässäkompastelua, monta sytytyspussia, kaarnaa ja paperia, ja ihan hemmetin pitkää pinnaa! Kuvasta kuitenkin näkyy, että syttymään se saatiin. Mun mielikuvakaan kodasta ei osunut oikeaan. Meidän kotareissu oli ehkä enemmän meijän tyylinenkin: minikokoinen radio soittaa rätisten vuoroin klassista, vuoroin populaarimusiikkia, savua kertyi kosteista puista niin paljon, että ovea oli pakko pitää auki, ja takki visusti päällä, sillä lämmöstä ei ollut tietoakaan kun pakkasilma ajelehti sisään. Idea siis hyvä kymmenen, mutta me todettiin että on paljon romanttisempaa siirtyä sisään ja haista koko loppuillan savulle! :)
Ylpeitä ainakin ollaan siitä, että koko nuotiosysteemi ylipäätänsä edes syttyi, ja paloi ilman avustusta.
Tän jälkeen oli ruokailun vuoro. Me onnistuttiin loihtimaan loistavat ateriat Chicken Cordon Bleuta kera perunamuussin suoraan pakastepusseista, ja oli hyvää! Pienet erimielisyydet tottakai kuuluu asiaan, ja Henkan ilme oli näkemisen arvoinen, kun maistoi mun maustamaa perunamuussia. Mä nyt vaan satun tykkäämään voista ja suolasta perunamuussissa, ja herra oli vielä itse antanut mulle luvan maustaa koko höskän! :)
Nyt mä lähden takaisin leikkimään kotia ton murun kainaloon, pitäkäähän tekin, joilla lomaa nyt on, ihana loma! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti